perjantai 11. marraskuuta 2011

Jaksais vai maksais?

Tapasin eilen äitiyslomalla olevaa ystävääni ensimmäistä kertaa play-date-meiningillä. Tai no, ystävän lapsi on jo yli 1v. joten leikit meidän poikien kanssa jäi vähäisiksi. Oli silti ihanaa. Joimme yhdessä päiväkahvit ja kävimme pitkällä kävelyllä. Illa ystäväni soitti ja kertoi tytöllä nousseen kuumeen. Tietysti. Nyt seuraillaan tarkasti meidän ukkeleita, mutta hyvältä näyttää vielä.

Erityisen ihanaa tapaamisen aikana oli seurata kuinka  hienosti ystäväni kasvatti lastaan. En voinut olla hämmästelemättä.
Lapsi on vilkas. Äiti totesi asian ilman sen suurempaa tunnelatausta. Ystäväni osasi mahtavalla tavalla suhtautua omaan rauhalliseen tyyliinsä siihen, että lapsensa luonne on mitä on. Ei kokenut olevansa epäonnistunut äiti. Ei hävennyt kyläpaikassakaan lastaan, vaan antoi lapsen vipeltää niissä määrin mitä minä koin kotonani sopivaksi. Ymmärsi vilkkauden olevan eri asia kuin tuhmuus. Heti heidän saapuessaa äiti teki arvion, että meillä on paljon lasta varmasti kiinnostavaa ja houkuttelevaa, mutta mitään ei tarvitse heidän takia siirtää piiloon. Ystäväni kulki lapsen perässä hermostumatta, sopivan napakasti kieltäen, antaen kuitenkin vapauden tutkia. Vahinkojakin toki sattui, mutta niistä mentiin eteenpäin ilman turhaa paniikkia tai sättimistä. Ihailtavaa.

Oli mukava huomata, että kasvatusasioissa olemme ystäväni kanssa samoilla linjoilla. Tai no, minulla ne ovat vielä vain ideoita ja tavoitteita. Ystäväni tuntui onnistuvan siinä, mitä itse toivoisin joskus osaavani pikku ukkojen kanssa. Saa nähdä..

Mietin illalla laitanko ystävälleni viestin kertoakseni kuinka paljon arvostan häntä äitinä. En vielä tohtinut, mutta miksikäs en. Itse saisin varmasti moisesta viestistä voimaa moneksi päiväksi.


***

Olen harkinnut siivousfirman palkkaamista. Kerran kuussa joku kävisi pikkuisen perusteellisemmin, pikkuisen taitavammin loihtimassa kotimme puhtaaksi. Aluksi ajattelin asiaa vitsinä, nyt hiukan enemmän tosissaan. Niin tosissani, että soitin yhteen kotisiivousta tarjouavaan yritykseen tänään kyselläkseni arviota siitä kuinka kauan kotimme siivoukseen menisi ja mitä se maksaisi. Miehelle en ole asiasta vielä puhunut.

Siivoan kyllä. Joka päivä. Miehen palattua isyyslomalta töihin on siivouksen taso on kuitenkin parhaimmillaankin ollut perusteellinen hätäsiivous. (Sis. nopea imurointi, lattioidenpesu+pölyjen pyyhkiminen. Ei sis. tuolien nostaminen lattialta, sohvansiirtäminen, mattojen liikuttaminen jne.) Viikonloppuina onnistuisi varmasti miehen kanssa yhdessä siivota kunnollakin, mutta aina keksin parempaakin tekemistä. Mies kun vielä vihaa koko homaa, on yhdessä siivoaminen raskasta. Itse tykkään siivota rauhassa ja ajalla. Mies murisee imurin kanssa kilpaa ja huiskii menemään niin, että pölyt pyyhkiytyy hyllyltä pelkästä vauhdin aiheuttamasta tuulahduksesta.

Nyt siis käyn tiukkaa sisäistä debattia asiasta. Kumpi on minulle arvokkaampaa aika vai raha? Saisimmeko pienistä tuloistamme säästettyä tuon siivousfirman arvioiman 60-75e/kk? (Tuosta summasta tosin verottaja vuoden lopulla hyvittää 60% kotitalousvähennyksiä.) Onko siivoojan palkkaaminen käsittämättömän laiskuuden merkki? Olenko elitisti ja/tai porvari? Vai voisinko sittenkin olla pienyrittäjän asialla ja lapsieni etujen ajaja? Kehtaisinko koskaan kertoa kenellekään? Saisinko tuolla summalla ostettua tarvittavaa voimaa olla ystäväni kaltainen kasvattaja?

Täytynee varovaisesti keskustella asiasta miehen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Laita ihmeessä viesti! :) Tuollainen oikeasti lämmittää mieltä. Kun nyt syyskuussa olimme jenkeissä ja vietimme myös muutaman päivän vanhan isäntäperheeni kotona, olin todella otettu siitä kuinka host-mama ja host-papa kehuivat meitä vanhempina. Sanoivat että olivat oikein positiivisesti yllättyneitä ja pitivät rennosta otteesta ja siitä että lapset kulkee mukana eikä mennä tiukkojen sääntöjen mukaan tai olla kovakiskoisia vanhempia jotka eivät ota lasta edes syliin tämän itkiessä. (No toki sma sitten arvostelivat erään heidän tuttavaperheensä kasvatustapoja. Tuon perheen minäkin tunnen ja näinkin heidät. Heidän tyttönsä ovat Sofian kanssa melkein samanikäiset.)

    Myös tuota siivouspalvelua olen ajatellut - sitten joskus kun on isompi koti ja tulojakin. Se vaan tuntuu porvarilliselta enkä siksi pidä siitä, mutta muuten. Jos tuosta ajatusmaailmasta pääsen eroon (ja mieheni pääsee) niin kotisiivouspalvelu kerran kuukaudessa meillekin, kiitos! :)

    VastaaPoista
  2. Laitoin viestin ystävälleni. Vastausviestistä päätellen onnistuin piristämään häntä niin kuin tavoite oli. Tuntui mukavalta.

    VastaaPoista