maanantai 19. joulukuuta 2011

Ihmiskokeen väliraportti

Olen kadottanut täysin käsityksen siitä, miten lapsen pitäisi kehittyä. Vain pari vuotta takaperin tentin erinomaisin arvosanoin lapsen fyysisen-, psyykkisen-, sosiaalisen- ja kielellisenkehityksen vaiheet. En muista aiheesta enää mitään.
Ajattelin, että kun lapsi syntyy, on jännää seurata meneekö homma oppikirjan mukaan vai ei. No ei mene. Niin paljon menee ohi kehitysopin, että niitä pieniä hatariakin muistikuvia teorioista alkaa epäillä.

Viime perjantaina Aalla aloitettiin fysioterapia. Kehitysikä on 4kk, poika on vasta oppinut hallitsemaan päänsä keskiasennossa. Kääntyy kyllä kyljelleen ja kykenisi kääntymään vatsalleen, mutta kun ei kiinnosta. Pää on suhteessa muuhun vartaloon niin iso, ettei sitä saa kannateltua. Vatsamakuulla poika huutaa epätoivoisesti nenä kiinni lattiassa, kunnes joku tulee kääntämään.

Viikko sitten Bee nousi konttausasentoon. (Kehitysikä siis tuo sama 4kk.) Eteneminen tuossa asennossa ei onnistu, mutta asennossa heiluminen on jännää. Sivutuotteena konttausasentoa testaillessa, poika hoksasi että pääsee etenemään lattialla taakse päin, kun työntää käsillä. Viikonlopun ajan ukkeli on tehnyt ensimmäistä hammasta.

Kielenkehitys on tietenkin molemmilla vielä alkutekijöissään, mutta erot ovat siinäkin valtavat.
Bee on jokellellut parisen kuukautta tosi monipuolisesti. Sen kerran jokeltelusta jo muodostui selvästi sana "äiti". Viikonloppuna tajusin, että Bee ragoi nimeensä.
Aa sai itsestään äänen ulos ensimmäistä kertaa viikko sitten. Viikko on kulutettu tehokkaasti omaa uutta hienoa ääntä testaillessa. Jännänä yksityiskohtana mainittakoon, että itku on edelleen äänetöntä. Ääni tuli ensin nauruun ja sitten höpöttelyyn.

Kaikesta huolimatta en osaa sanoa kovin selkeää eroa poikien sosiaalisessa tai psyykkisessä kehityksessä. (Näitä osa-alueita pidän itse korkeimmassa arvossa.) Molemmat nauraa ja hymyilee kaikille maailman ihmisille, jotka vaan vähääkään heille suo aikaansa. Beetä kiinnostaa enemmän lelut, Aata ihmiset. Toistensa seurasta nauttivat enemmän kuin muiden.

Pitkäkestoisen ihmiskokeen väliraporttina voin siis täydellä varmuudella todeta, että lapset kehittyvät jokainen omaa tahtiaan. Stressaaminen asiata ja kehitysteorioiden tuijottelu ovat turhia.

***

Aa pääsi eroon lopusitakin lääkkeistä. Keittiölaboratorion päättymisen kunniaksi joimme miehen kanssa perjantaina kuohuvaa.

1 kommentti:

  1. Onnea uusista taidoista molemmille - onni on että ne ylipäätään tulevat. :) Ja onnea aalle lääkkeistä eroon pääsylle!

    VastaaPoista