Ostoskanavayö

Ei 125 riittänyt.
Tämän yön viettää sairaalassa molemmat pojat ja mies. Minä tulin kotiin nukkumaan kunnon parantavat unet.

Niin. Been tauti tarttui Aahan. Maanataikappalekeuhkoilla varustettu nuorukainen lopetti syömisen. Pari maitohörppyä aiheutti infernaalisen yskäkohtauksen. Samanmoisia köhäkonsertteja saimme kuunnella useamman yöllä. Aamulla soitin sairaalaan ja selitin tilanteen. Lääkäri kysyi kuinka kauan meidän kestää tulla ja käski pakata niin, että jäisimme osastolle.

Molemmat pojat tutkittiin ja testailtiin. Virusinfektioepäily, mutta taaskaan ei mitään virusta saada testeillä kiinni. RS-virukselta kuulema kaikki oireet vaikuttavat, mutta kahteen otteeseen testin tulos näytti negatiivista. Perus. Ei ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) kerta kun pojat sairastavat jotain mikä jää ikuiseksi mysteeriksi. En vielä ole päässyt selvyyteen onko selvän diagnoosin puuttuminen hyvä vai huono.

Jälleen sain myös ämpärillisen paskaäitikuraa niskaani. Been paino oli laskenut viikossa 200g. Minä en ollut huomannut mitään. Olimme kyllä miehen kanssa mielestämme tarkkailleet, että poika syö kipeänäkin riittävästi. Kelvotonta tarkkailua. Ja milläs sitä mitenkään ehtii lastaan observoimaan kun on kiire retuuttaa kipeää lasta kyläpaikasta toiseen? Sitä saa mitä ansaitsee. Pika-karma.

Nyt on molemmilla pojilla nenämahaletkut. Äitiä kirpaisi sielusta. Ja poikia nielusta. Onneksi pojat pääsivät asettamisen jälkeen nopeasti kiukustaan yli. Molemmat nukkuivat kuin enkelit ruuan valuessa tasaisena virtana mahaan.

Tunne on kovin ristiriitainen. Toisaalta, en tahtoisi perheemme sairaalayösaldon karttuvan enää yhtään. Toisaalta tuntui huojentavalta kun joku muu otti vastuun viruksentäyteisistä lapsistani. (On huomattavan pelottavaa kuunnella keuhkosairaiden lasten yskimistä.) Kaipaan kunnon yöunia ja hetken rauhaa manata tuo virus itsestäni ulos. Vaikka helpottaa se, että mies on poikien luona ja pojat toistensa turvana, silti koen hylänneeni lapset. Ikävä on jo nyt levinnyt päästä varpaisiin.

Ajatus alkaa harhailla. Taitaa olla aika siirtyä sänkyyn parantelu-unille.
Kissa kainaloon ja jotain ostoskanava-henkistä pyörimään tuutulauluksi.