maanantai 30. tammikuuta 2012

Monsteri

Luulen, että tiedän nyt miksi tuo keskolan tarinoiden vimmeisin osa oli niin vaikea. Tuohon tarinnaan kun liittyy sellaisia ajatuksia, joita on vaikea itselleen myöntää ajatelleensa. Tai myöntää voin, mutta en saa niitä kirjoitettua tai sanottua ilman että vaikutan monsterilta.

Kerroin, että olin tuohon asti (ja vielä pitkään muuten tuon jälkeenkin) pitänyt etäisyyttä lapseeni. Kovettanut itseni, jotta mahdollinen menetys ei tuntuisi niin pahalta. (En kyllä hetkeäkään usko, että menetys olisi ollut yhtään sen helpompi.) Vaan kyse ei ollut pelkästä etäisyydestä. Olin koko ajan valmiudessa siltä varalta, että poika kuolee. Ennen synnytystä puhuimme miehen kanssa, kuinka ehkä pientä ei vain ole tarkoitettu tänne. Voi olla parempi, ettei selviä hengissä jos hengissä selviäminen tarkoittaa jatkuvaa taistelua. Leikkauksen aikana puhuimme, kuinka onnellisia olimme, että saimma pikkuisen edes täksi ajaksi luoksemme. Että kaikki tämä oli ollut tuon pienen onnen hetken arvoista.

Niin. Minä mietin jo hautajaisia.

Nyt nuo ajatukset tuntuvat niin kamalilta, etten pysty kunnolla niitä tunnustamaan omikseni. Monsteri sisälläni oli jo luovuttanut lapsestani. Millainen äiti luovuttaa? Millainen äiti miettii lapsensa hautapaikkaa ennen lapsen kuolemaa?
Vaikka järjellä haluan uskoa, että tuo oli vain äärimmäinen itsesuojelumekanismi, en silti voi katsoa tuota lasta nyt häpeämättä noita ajatuksiani.

Nyt menee pala kurkkuun ja sormet solmuun. Täytyy lopettaa.

3 kommenttia:

  1. "Millainen äiti miettii lapsensa hautapaikkaa ennen lapsen kuolemaa?"

    Äiti, joka rakastaa ja pelkää. Äiti joka on kokenut paljon raskaita ja pelottavia asioita. Äiti joka tahtoo tehdä kaikkensa lapsensa eteen - vaikka tämä ei sitten enää eläisikään. Tahtoo tehdä täydellisen leposijan, jos toinen lähteekin pois eikä saa jäädä.

    Sellainen on oikea ihana äiti, äiti joka näkee itsensä monsterina.

    <3

    VastaaPoista
  2. Et ole monsteri, olet äiti - ja täydellinen äiti juuri heille kahdelle (ja ehkä enemmällekin)!

    VastaaPoista
  3. Hei, tuli mieleen tämä https://www.facebook.com/pages/Kyll%C3%A4-min%C3%A4-sinua-rakastan-Heidi-Tujunen/129955207095369

    En tarkoita tätä kauhistukseksi vaan lukuvinkiksi (mikäli kestää lukea toisten synkistä ajoista) ja siitä kuinka minusta ainakin tuon perheen äiti on erinomainen äiti, vaikka sanookin julkisesti ettei pitänyt lasta omanaan vielä vuodenkaan iässä. (Heidän toinen kaksosensa tosin oli sairaalassa elämänsä ensinmäiset 14 kuukautta.)

    VastaaPoista