perjantai 31. elokuuta 2012

Väsynyt äiti -simulaatio

Kokeilin eilen miltä tuntui olla minä koko viime syksyn ja kevään. Simulaatio saatiin aikaiseksi lyhentämällä 3h yöunista ja rientämällä heti aamutuimaan puuduttavan pitkälle näköpolikäynnille. Tuloksena kiukkuinen, lyhytpinnainen äiti, joka haluaisi vaan maata sohvalla, syödä kaikki herkut kaapista ja kaupasta, röhnöttää ja antaa piut paut ulkoilulle.

Ei ollut kivaa olla väsynyt äiti. Ei ollut kivaa olla väsyneen äidin väsynyt lapsi. Oli tyhmää ja kurjaa ja hankalaa. En ymmärrä miten olemme selvinneet viime vuodesta.

**

Viime tiistaina alkoi taas tanssitunnit. Oih ja ihanuus kuinka paljon nautin niistä! (Tosin sielläkin tajusin kuinka koomassa ja puhkipoikki olen ollut viime vuoden.)

Tunnin lopussa tanssikaverini tuli juttelemaan. Hänellä ja minulla oli laskettu aika kahden päivän erolla. Juttelimme kesän sujumisesta ja lasten kasvusta. Lopulta myös kolhimisesta. Hän kysyi, milloin tietää että lapsi on lyönyt päänsä niin, että pitää mennä lääkäriin. Heidän tyttönsä oli kuulema nyt kerran lyönyt pään heidän sängyn kulmaan ja siihen tuli kuhmu. Ystäväni oli kuulema kovasti miettinyt, pitäisikö tyttöä lähteä käyttämään päivystyksessä.
Sanoin pitäneeni itse rajaa siinä, että lapsi oksentaa tai menee tajuttomaksi. Tai jos verta tulee aivan valtavasti. Taas tuli sellainen olo, että mitäköhän tuo toinen äiti minusta taas ajattelee.

Seuraavana päivänä olin leikkipuistossa poikien kanssa. Olin juuri suojaamassa Aan keinuunkiipeämisyritystä kun näin Been kiipeävän ratsastuspandan selkään. Nappasin Aan kauemmas keinuista ja yritin ehtiä ajoissa Been luokse. En ehtinyt. Käsi lipesi ja poika lensi maahan pää edellä.
Tuli mieleeni ystävän huoli lapsen kuhmusta ja mietin onko minussa oikeasti jokin vika, kun en osaa tälläisestäkään niin kamalasti huolestua, Bee kun kaksi minuttia myöhemiin juoksenteli taas jo nauraen kohti seuraavaa leikkiä.

Onko muuten jossain olemassa lapsille näppylähanskoja? Bee tippui pandan selästä, koska tumpulla varustettu käsi "liukastui". Alkaa olla niin kylmä, että tumppuja on pakko pitää, mutta kun ne lisäävät vaaranpaikkoja huomattavasti.


4 kommenttia:

  1. Mulla on ollut vuosia käytössä Seppälän lastenosastolta ostetut sormikkaat joissa on liukuesteet (eri kätevät autoa ajaessa kun ratti on kylmä, ote pitää!), löytyisköhän sieltä vielä?

    VastaaPoista
  2. Meillä on ihan lasten näppylähanskat oisko ollut rautakaupasta tai Plantagenista, koko tosin ehkä 3v:lle sopiva.. Mut sitten on sellaista sock stop ainetta, jota voi laittaa sukkien pohjiin niinkuin tsi-jarrusukiksi. Vois toimia hanskoissakin?

    VastaaPoista
  3. Mulla on sama juttu. Suhteellisuuden taju on kadonnut jotenkin, en enää tiedä, milloin "normaalit" ihmiset vievät lapsen lääkäriin. (Muistan, että meillä on joskus ennenkin muuten ollut puhetta tästä asiasta. :) Esim. laryngiittikohtauksesta en tajua edes hermostua, vähääkään - ja kuitenkin tiedän, että jotkut ihmiset soittavat ambulanssin siinä tilanteessa. Kumpi on "normaalia"? Onko mussa jotakin vialla, puuttuuko musta jokin lasta luonnostaan suojeleva palanen?

    Toisaalta, olen minä tenavaa kiikuttanut päivystykseen vuotavan nenän ja pienen yskänkin kanssa - kuten sanoin, suhteellisuuden taju loistaa poissaolollaan.

    Viime viikolla mietiskelin, että "Pätkähän ei nykyään enää juuri ollenkaan sairastele". Sitten laskin että "niin, sehän on ollut terveenä kokonaista kolme viikkoa." Kaikki on niin suhteellista. :)

    VastaaPoista